Säästösyyt

Blogin nimi on "Valo tunnelin päässä on säästösyistä sammutettu". Nimi tarkoittaa juuri sitä mitä se sanoo. Valo on toivo, tunneli on lapsettomuustaival, säästösyyt ovat säästösyitä.

Toivo on se kaikkea ylläpitävä voima. Se asia, joka saa jatkuvasti laittamaan itsensä likoon, joka sekoittaa pään kerta toisensa jälkeen.

Olen tarkoituksella ja osittain myös tahattomasti henkisen väsymisen myötä alasajanut toivoa. Olen yrittänyt päästää irti - antaa periksi.
Olen yrittänyt oppia hyväksymään, että en ehkä koskaan ole äiti.
Olen yrittänyt käsittää, että toiveeni ei ehkä koskaan toteudu.
Olen yrittänyt iloita elämästäni onnistuen siinä hyvin niin kauan, kunnes olen taas muistanut, että se seuraava askel ei ehkä koskaan tule. Elämäni tarkoitus jää saavuttamatta. Ainoa tuntemani tarkoitus jää toteutumatta.

Lapsettomuus on opettanut paljon. Se on kasvattanut minua ihmisenä. Se on antanut minulle aikaa tutustua itseeni, kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Se on antanut myös aikaa meille, minulle ja miehelleni aikaa tutustua toisiimme ja rakentaa elämäämme yhdessä.
Se on myös katkeroittanut minut, täyttänyt minut surulla ja negatiivisilla tunteilla. Yritän kuitenkin uskoa, että sillä on jokin tarkoitus.

Alku

Aluksi pesänrakennusvietti oli suuri ja kaikessa päätöksenteossa painoi aina se, että saatan pian olla raskaana. Moni asia jäi odottamaan sen vuoksi, että saatan pian olla raskaana ja pian meillä saattaa olla lapsi joka sitten muuttaa tilanteen.
Paljon asioita on lykätty tulevaisuuteen ja lopulta unohdettu, sillä lapsi on voinut saada alkunsa millä hetkellä hyvänsä.

Ensimmäiset vuodet erakoiduin kotiin. En käynyt juhlissa, en juonut, säästin rahaa, yritin luoda toimivaa arkea ja oikeastaan elin odottaen sitä hetkeä, että testi näyttää plussaa.
Tein ensimmäisen raskaustestin kun 4 viikkoa oli kulunut menkoista, seuraavan kun 5 viikkoa oli kulunut, sitä seuraavan kun 6 viikkoa oli kulunut... Menkat tulivat yleensä aina jossain vaiheessa, mutta vain noin 5-6 kertaa vuodessa.

Aina oli toivoa, kun menkkoja ei kuulunut. Ja aina toivo oli turhaa. Ei haamun haamua koskaan.

Lääkäriin vol. 1-3

Lääkäriin menin puolen vuoden odottelun jälkeen. Puolen vuoden aikana oli yhdet menkat tulleet. Toiset alkoivat samana päivänä kun menin lääkäriin.
Sain kuulla luennon terveellisemmistä elämäntavoista, sain Terolutia ja lähdin kotiin yrittelemään.
Kävin vielä kaksi kertaa lääkärissä hakemassa lisää terolutia ja ihmettelemässä, kun menkat eivät oikein tule. Kolmas kerta toden sanoi. Silloin yritystä oli takana reilu vuosi. Sain lähetteen gynekologille.

Gynekologi

Gynekologille oli pitkät jonot. Ensimmäinen käynti oli reilu 6kk viimeisestä lääkärikäynnistä.

Ekalla käynnillä gyne ultrasi ja tutki päällisin puolin. PCO havaittiin. Sain metformiinia ja lisää terolutia ja ohjeen testailla ovulaatiota (josta kyllä kerroin, ettei sitä tapahdu...)
Sain ajan postkoitaalitestiin - kaksi kertaa. Kummassakaan ei löytynyt siittiöitä kohdunsuulta. Miehen sperma tutkittiin jossain vaiheessa ja se oli ihan ok. Sain clomifenia ja ei muuta kuin kotiin yrittelemään ja ovista testaamaan.

Ensimmäisiä kertoja löysin ovistestillä oviksen noin 2 vuotta sen jälkeen kun olimme aloittaneet yrittämään lasta. Jossain ultrassakin se havaittiin, että mahdollisesti ovis on tapahtumassa.
Muistan sen tunteen, kun lähdin kotiin kuultuani lääkärissä, että saatan ovuloida hetkenä minä hyvänsä... Silloin tuntui, että emme voi epäonnistua.

...

No, tarina jatkuu.
Gyne näki jossain vaiheessa kohdussa jotain outoa ja halusi tehdä kohdun tähystyksen. Tähystyksessä kohdusta löytyi polyyppeja ja omituisesti kasvavaa limakalvoa. Kohdun tähystys tehtiin tammikuussa 2009 eli yritystä oli takana siinä vaiheessa 2,5 vuotta. Lääkäri sanoi, että lähete lapsettomuuspolille lähtee, jos kolmessa kierrossa tähystyksen jälkeen raskaus ei ala.

Keväällä (yritystä takana 3v) soittelin sen kolmen pitkähkön (clomi)kierron jälkeen lääkärille, että raskautta ei ole kuulunut.

Lähete lapsettomuuspolille

Lähete lapsettomuuspolille lähti keväällä/alkukesästä 2009.
Ensimmäinen aika polille oli marraskuussa 2009. Siellä kävimme läpi tilannetta ja tulevaa suunniteltiin. Suunnitelmana oli tehdä inseminaatio. Tarkoituksena oli, että minä ilmoitan polille kun ovuloin ja inseminaatio sitten tehdään.
- Ensimmäinen melko varma ovulaatio tapahtui kesäkuussa 2010 (yritystä takana 4 vuotta), eli puoli vuotta ensimmäisen käynnin jälkeen. Tulos oli negatiivinen.
- Toinen yritys tapahtui elokuussa 2010, mutta luultavasti se oli turha, sillä kuukautiset alkoivat 4 viikkoa inseminaation jälkeen, joten ovulaatio ei ollut silloin tapahtunut kun niin luultiin. Raskaana en ollut missään vaiheessa.

Toisen inseminaation aikaan lääkäri otti puheeksi, että seuraavaksi on yritettävä jotain muuta, jos raskaus ei ala.
Negatiivisen tuloksen jälkeen siirryimme elokuussa IVF-jonoon.

IVF/ICSI

Ensimmäinen IVF/icsi hoito suunniteltiin helmikuulle 2011 (yritystä takana 4,5v). Hoito tehtiin pitkällä kaavalla. Kaksi päivää ennen punktiota suunnitelmat muuttuivat kun vaste lääkkeille ei ollut sellainen kuin piti. Tehtiin inseminaatio, joka ei tuottanut tulosta.

Siirryimme taas jonoon ja seuraava hoito suunniteltiin 2 viikkoa ennen juhannusta tehtäväksi. Hoito tehtiin lyhyellä kaavalla. Tällä kertaa folleja kasvoi hurjasti. Yhteensä yli 40 follia kasvoi. Toisessa munasarjassa vähemmän kuin toisessa.
Punktioon päästiin, mutta heti punktion jälkeen selvisi että lähes 30 punktioidusta follista löytyi vain 5 solua. Munasarjani olivat täynnä kystia.
Seuraavana päivänä selvisi, että yksikään munasolu ei hedelmöitynyt.
Kuukautiset alkoivat juhannusyönä.

Kolmas yritys on suunniteltu 2 viikkoa ennen joulua tehtäväksi. Pitkän kaavan hoito on edessä. Seuraava hoito aloitetaan seuraavasta kierrosta nenäsumutteilla ja jatkellaan siitä sitten eteenpäin kohti sitä joulun negaa.

Tämän hoidon jälkeen meillä on jäljellä enää yksi hoito julkisella puolella. Se tehdään luultavasti sitten ensi juhannukseksi.

Tämä hoitojen vähiin käyminen aiheuttaa väkisin sen, että päätöksiä on alettava tekemään. Aiemmin aina oli vaihtoehto - lapsettomuushoidot.
Nyt niidenkin teho on huomattu. Tähän mennessä kaikkien yritysten, lääkitysten ja keinohedelmöitysten epäonnistumisprosentti on ollut 100% Aikaa on kulunut yli 5 vuotta ja joka ainoana päivänä olen ollut 100% ei raskaana.
Jos tästä menneestä 5 vuodesta voidaan jotenkin päätellä tuleva vuodet, niin hyvin suurella todennäköisyydellä seuraavat 5 vuotta olen 100% ei raskaana.

Ihmeitä tietysti tapahtuu, mutta ei meille.

Ihmeet tapahtuvat niille, joilta on kohtu poistettu, mutta vauva kasvaa jossain virtsarakossa (okei hieman karrikoitua...). Ihmeet tapahtuvat niille, joiden on täysin mahdotonta saada lapsia.
Ihmeitä ei tapahdu niille, joilla ei pitäisi olla mitään vikaa. Ihmeitä ei tapahdu selittämättömästi lapsettomille.
Selittämätön lapsettomuus on se ihme, joka elämäämme on annettu. Siitä meidän pitäisi osata nauttia - niinkuin ihmiset, jotka eivät ole suunnitelleet saada lasta nauttivat lapsistaan.

Lapsettomuus on minun ihme- en vain osaa olla siitä onnellinen.