"Oikeassa elämässä" tien valoisammalla puolella pysyttelevä, varjoihin katselija tuskailee elämänsä isoimman kriisin edessä ja yrittää purkaa tunteensa blogiin ympärillä olevien ihmisten sijaan.
Lapsettomuusahdistusta ja -ahdinkoa monen vuoden tuloksettoman yrityksen jälkeen. Edessä on ehkä iso valinta, jos hoidot lopultakin jäävät tuloksettomiksi - perheen voi saada muullakin tapaa kuin synnyttämällä, mutta onko se meidän tapa?
Eikä! Valtavat pahoittelut <3
VastaaPoista:( Olen todella pahoillani puolestanne.
VastaaPoistaOlen surullinen kanssasi.
VastaaPoista<3 kiitos teille ... keräilen tässä vähän itseäni ja palaan kirjoittamaan ajatuksia - kunhan saan ne johonkin järjestykseen.
VastaaPoistaTodella kurjia uutisia :(!
VastaaPoistaEi voi olla totta... ei tässä osaa oikein muuta sanoa kuin pahoittelut :(
VastaaPoista<3
Höh :-( suuret pahoittelut ja voimia.
VastaaPoistaVoi ei, olen todella pahoillani. :( Voimia!
VastaaPoistaKiitos teille myötäelämisestä :) Pikkuhiljaa tässä kerätään toivon sirpaleita kasaan ja koitetaan jatkaa matkaa. Jatkan kuulumisilla, kunhan ehdin.
VastaaPoista<3
-Miami