Vuosi uusi 2012

Kohta on viikko eletty uutta vuotta.
Tämä vuosi toivottavasti on sitten pikkusen parempi kuin edellinen, joka ei oikein mitään muuta tuonut kuin epäonnistumista ja vastoinkäymisiä.


Facebook ja lapsettomuus

Facebookista on paljon puhuttu lapsettomuusblogeissa ja toisinaan olen jopa ihmetellyt asiaa. Siis sitä, että miten ihmisten tuttavapiireissä on niin paljon niitä vauva-arki lässyn lää ja mussun muu- sydänsydän päivittäjiä. Minun tuttavapiirissä niitä ei ole ollut.
...
Kunnes koitti marraskuu.
En tiennyt erään lapsuudenystävän edes olevan raskaana, kunnes seinältä löytyi päivitys siitä, kuinka 2 viikkoisen vauvan kanssa arki on pelkkää onnea ja autuutta ja valvominenkin pelkästään kivaa... jne.
...
Tämä ystävä piilotettiin seinältä pois.

Tänään tuli vastaan seuraava. En edes tiennyt hänen olevan raskaana...
Ja niin sieltä sitten vauvauutisia kerrottiin.
...
Piiloon meni.

Kylläpä voi pienestä mennä ihmisen päivä pilalle , etenkin jos on lapsettomuudesta kärsivä.

Olen kyllä iloinen heidän puolestaan. Mielummin vauvoja kuin lapsettomuutta.


Haaveita ja suunnitelmia

Minulla on haaveita ja suunnitelmia tälle vuodelle.
Edessä on vielä yksi lapsettomuushoito, jota odoteetaan nyt sitten kuin kuuta nousevaa. Tai ei ehkä sittenkään...
Yritän unohtaa koko jutun.

Toisaalta se hoito on jonkinlaisena "jakajana" tälle vuodelle. Elämä ennen hoitoa ja elämä hoidon jälkeen.

Tutustuin vähän aikaa sitten vapaaehtoistyöhön ja olen siitä yrittänyt etsiä tietoa.
Olen lukenut joitain vapaaehtoistyöntekijöiden blogeja ja olen yrittänyt tutkailla mahdollisuuksia lähteä tekemään vapaaehtoistyötä.

Minusta tuntuu, että tarvitsisin tauon työstä ja elämästä.
Ajattelin, että säästäisin ensikesän lomia sitä varten, että ensi talvena lähtisin ehkä 2kk mittaiselle reissulle vapaaehtoistyöhön jonnekin.
En vielä yhtään tiedä minne ja mitä siellä tekisin, mutta tiedän haluavani tehdä jotain hyvää.

Reissun pystyisin toteuttamaan sillä, että tosiaan säästäisin kesälomani ja talvilomani ja ehkä pitäisin palkatonta vapaata sitten muutaman viikon tarvittaessa. Silloin taloudellisia tappioita ei tulisi niin paljoa.

Miehen kanssa puhuin asiasta jo alustavasti ja hänen mielestään ajatus oli hyvä. Hän oli sitä mieltä, että pystymme kyllä järjestämään olosuhteet sellaisiksi, että pystyn lähtemään.
Ennen lähtöä täytyisi varmistaa, että mies pärjäisi täällä kotona kaiken kanssa. Tällä hetkellä taloutta pitää pystyssä kaksi työssäkäyvää. Jos minä lähtisin, silloin vastuu jäisi miehelle.

Etenkin talvisaikaan meillä riittää paljon tekemistä. Taloa lämmitetään sähköllä ja puulla, lumet kolataan lumikolalla ja siihen päälle sitten kaikki normaalit koirien ja kodin hoitoon liittyvät työt. Niin ja tietysti työ.

Jos lähtisin vapaaehtoistyöhön talvella, niin silloin miehellä olisi täällä paljon enemmän huolehdittavaa ja lisäksi sitten paljon enemmän maksettavaa, kun on kulutuksen mukaiset sähkölaskut ja kaikki normaalit kulut tietysti.
Sitten lisäksi pitäisi tietysti vaimolle siellä jossain ulkomailla riittää rahaa tarpeen mukaan.

Ennen lähtöä täytyisi siis päästä siihen tilanteeseen, että rahaa on säästetty tarpeeksi kattamaan kaikki normaalit menot ja sitten vielä minulle rahaa ulkomaille.
Minun poistuminen ruokakunnasta ei vähennä oikeastaan mitään muita kuluja, kuin että toisen auton voi laittaa seisontaan poissaoloajaksi.


Säästäminen

Lapsettomuushoitojen ohessa säästäminen tuntuu toisinaan hankalalta, sillä kuluja tuntuu kertyvän.
Onnekseni kuulin tuossa, että matkakorvauksia voi hakea. Harmikseni en ollut sitä tiennyt ja monen vuoden kulkemiset on jäänyt hakematta.
Nyt yritän saada takautuvasti vuoden ajalta matkakulut maksuun KELAsta ( jos joskus ehdin sinne KELAan asti).

No, mutta siis se säästäminen.
Lopetin tupakanpolton tuossa 2kk sitten. Se on hyvä tapa säästää rahaa. Ongelma on vaan siinä, että se raha pitäisi laittaa jonnekin sivuun tai muuten se tulee kyllä käytettyä.
Yritän joka kuukausi laittaa sivuun niin paljon kun vaan pystyn.
Tällä hetkellä on taas sellainen tilanne, että raha-asiat odottavat selvittelijäänsä.
Viimeksi kävin raha-asiat (tulevat tulot ja menot) läpi 2v sitten, joten taas olisi läpikäynti tarpeen..

Mut eiköhän se tästä...

Odotellessa aikaa lapsettomuushoidon jälkeen...

Voimia

Viimeisin pettymys kolahti kovaa. Jotenkin sitä kuitenkin sitten sai kerättyä itsensä ja pääsi eteenpäin.
Lääkärin soittaessa nollatuloksesta ja ehdottaessa seuraavaa hoitoa ajattelin, että tottakai se viimeinen hoito tehdään.
Hyvin pian puhelun jälkeen kuitenkin tulin toisiin ajatuksiin.  En silti soittanut sairaalaan vaan annoin asian olla ja hautua.
Olen päättänyt antaa ajan vain kulua ja ehkä se viimeinen hoitokin sieltä tulee.

Oikeasti se hoidon odottaminen on ehkä kaikkein raskainta tässä. Viimeinen hoito.
Se tuntuu niin pahalta ja hyvältä.
Minä oikeastaan haluan vetää sen rajan siihen seuraavaan hoitoon. En halua lähteä yksityiselle hoitoihin.
Mieli saattaa tietysti vielä muuttua, mutta tällä hetkellä päätös kyllä tuntuu aika selvältä.

Voimia olen saanut siitä ajatuksesta, että tämän tien pää jo häämöttää.
Sen jälkeen olen vapaa valitsemaan itse. Sen jälkeen lapsettomuus ei enää ole ongelma.
Se on sitten enää ominaisuus...


Aika hoidon jälkeen

Eniten odotan hoidon päättymistä ja sitä, että pääsen suunnittelemaan tulevaa. Minusta tuntuu, että se oikea ratkaisu on lähteä maailmalle.
Auttamaan pystyy kotimaassakin, mutta minusta tuntuu, että se ei "riitä". Tarvitsen perspektiiviä tähän maailmaan ja elämään, jotta pystyn laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.
Liian monta vuotta se haave vauvasta on ollut suurin toive.

Uskon, että jonain päivänä vauvauutiset ja muiden perheet eivät enää aiheuta kuin ehkä pienen nipistyksen. Joskus vielä pääsen tästä yli.

Ai niin,
Kaija Koon uutta biisiä olen kuunnellut paljon ja se on antanut myös paljon voimia tähän päivään ja tulevaan