In the beginning...
Ihan ekalla kerralla piikittelyä aloittaessa se jännitti kamalasti. Pystyn usein järkeilemään asiat tuntumaan vähemmältä ja niin tässäkin jutussa järkeily auttoi. Ekalla kerralla loppuvaiheessa pistelyä tuli vähän sellainen vastenmielisyys siihen, mutta selvisin piikittelyn loppuun.
Edelliskerralla alkukesästä en edes muista koko pistelystä muuta kuin että Orgalutran-piikki oli paksu. Ei sekään sen enempää sattunut, mutta tuntui kummalliselta kun sitä piti täysillä painaa, että meni nahkasta läpi. (Noh, ehkä se täysillä painaminen on pientä liioittelua, mut verrattuna esim Puregon-kynän piikkiin tuo Orgalutran oli varmaan tuplat...)
Nyt on tuo piikittely mennyt aikalailla vasemmalla kädellä. Lääkkeiden sekoitus onnistuu ja kädet on harjaantuneet siihen. Ei tarvitse enää vapisevin käsin yrittään sekotella lääkettä.
Aluksi ajattelin, että mies saa olla mukana piikityksissä, jos en itse saakaan pistettyä. Kokemus on kuitenkin osoittanut minulle, että selviän kyllä varmasti itsekin piikityksistä. Eikä se satu. Paitsi vähän tuo Menopur kirvelee.
Mutta sinne 7. päivään on ehditty. Vielä ei ole piikkiä pistetty, mutta reilun tunnin päästä on sen aika.
Vihdoinkin savuton!
En muista (enkä jaksa juuri nyt lähteä tarkastamaankaan), että olenko hehkuttanut tupakoimattomuuttani?
Olen niin onnellinen lopetettuani tupakanpolton pian kuukausi sitten. Mikäli lukijoistani löytyy tupakoitsijoita, niin suosittelen lämpimästi lukemaan saman kirjan, joka auttoi minua lopettamaan:)
Olette ehkä jo kuulleetkin siitä:
Allen Carr : Vihdoinkin savuton!
Sen lisäksi, että itse olen lopettanut tupakoinnin kaikkien näiden vuosien jälkeen, myös mies lopetti. Hän on tupakoinut myös vuosia.
Kumpikin meistä lopetti ilman mitään nikotiinikorvaushoitoja tai muita "apuja". Mutta sillä ei ole väliä kuinka lopettaa, kun vain lopettaa :)
Aivan ihana juttu olla savuton !
Mistäköhän vielä kirjoittaisin ihan aiheesta toiseen hyppien?
Lämmintä ja rentouttavaa Itsenäisyyspäivää teille hyvät ihmiset !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti