Punktio on takana.
6 follia kerättiin, 6 solua löytyi!!
Nyt niiden enää täytyy hedelmöittyä, että päästään seuraavaan vaiheeseen!
Huomiseen siis piinaillaan...
Viimeksi kaikki romahti tiistaina, kun lääkäri soitti, ettei yksikään hedelmöittynyt.
Jatkan ehkä myöhemmin, nyt en jaksa.
maanantai 12. joulukuuta 2011
lauantai 10. joulukuuta 2011
Viimeinen piikki
Noniin, nyt on sitten tämä kroppa sekoitettu raskaushormonilla.
Tänään pistin tuossa joku aika sitten 10 000 IU Pregnyliä ja nyt sitten odotellaan vaan maanantaita.
Tämä päivä on mennyt ulkotöissä ja sen vuoksi aika nopsaan. Huomenna täytyy ottaa vähän rauhallisemmin. Näin iltasella huomaa, että on vähän jotain jomotuksia tuolla munasarjojen suunnalla.
Jännittää..
Tänään pistin tuossa joku aika sitten 10 000 IU Pregnyliä ja nyt sitten odotellaan vaan maanantaita.
Tämä päivä on mennyt ulkotöissä ja sen vuoksi aika nopsaan. Huomenna täytyy ottaa vähän rauhallisemmin. Näin iltasella huomaa, että on vähän jotain jomotuksia tuolla munasarjojen suunnalla.
Jännittää..
perjantai 9. joulukuuta 2011
Ennen punktiota :)
Jipii! Punktioon mennään!
Olen niin huojentunut, sillä pelkäsin kovasti, että stimulaatio on mennyt pieleen.
Vasen puoli ei ollut stimuloitunut kunnolla vaan se oli ihan jäänyt jälkeen. Sieltä oli yksi lähtenyt mukaan.
Oikealla puolella oli sitten neljä isompaa, jotka päästään punktioimaan.
Määrä ei ole kovin suuri, mutta toivottavasti laatu sitten sitäkin parempi.
Lääkäri myös ´ehdottomasti suositteli´ kahden alkion siirtoa, mikäli kaksi alkiota saadaan. Kaksosraskaus ei tietenkään ole toivottu, mutta kahden alkion siirtäminen parantaa mahdollisuuksia kuitenkin hieman. Isommalla todennäköisyydellä edes toinen alkioista tarraa kiinni.
Nyt ei enää tarvitsisi kuin päästä siihen siirtovaiheeseen. Tässä on vielä NIIIN monta mutkaa matkalla.
Mut nyt siis hyvällä mielellä, sillä punktioon näyttää tie vievän :)
Olen niin huojentunut, sillä pelkäsin kovasti, että stimulaatio on mennyt pieleen.
Vasen puoli ei ollut stimuloitunut kunnolla vaan se oli ihan jäänyt jälkeen. Sieltä oli yksi lähtenyt mukaan.
Oikealla puolella oli sitten neljä isompaa, jotka päästään punktioimaan.
Määrä ei ole kovin suuri, mutta toivottavasti laatu sitten sitäkin parempi.
Lääkäri myös ´ehdottomasti suositteli´ kahden alkion siirtoa, mikäli kaksi alkiota saadaan. Kaksosraskaus ei tietenkään ole toivottu, mutta kahden alkion siirtäminen parantaa mahdollisuuksia kuitenkin hieman. Isommalla todennäköisyydellä edes toinen alkioista tarraa kiinni.
Nyt ei enää tarvitsisi kuin päästä siihen siirtovaiheeseen. Tässä on vielä NIIIN monta mutkaa matkalla.
Mut nyt siis hyvällä mielellä, sillä punktioon näyttää tie vievän :)
torstai 8. joulukuuta 2011
oireettomuutta
Huonolta vaikuttaa. Oireita ei ole...
Viimeksi näin kävi vajaa vuosi sitten.. oireet katosivat silloin, kun niiden olisi pitänyt ilmaantua...
Silloin löytyi vain yksi kypsä folli ja tehtiin inseminaatio, joka tietenkään ei tuottanut tulosta.
Voi hitto.
Toivottavasti ei tarvitsisi taas lähteä tyhjin käsin sieltä sairaalasta. Pääsisi edes sinne punktioon.
Viimeksi näin kävi vajaa vuosi sitten.. oireet katosivat silloin, kun niiden olisi pitänyt ilmaantua...
Silloin löytyi vain yksi kypsä folli ja tehtiin inseminaatio, joka tietenkään ei tuottanut tulosta.
Voi hitto.
Toivottavasti ei tarvitsisi taas lähteä tyhjin käsin sieltä sairaalasta. Pääsisi edes sinne punktioon.
tiistai 6. joulukuuta 2011
7 päivää ehti
7. päivä piikityksiä.
In the beginning...
Ihan ekalla kerralla piikittelyä aloittaessa se jännitti kamalasti. Pystyn usein järkeilemään asiat tuntumaan vähemmältä ja niin tässäkin jutussa järkeily auttoi. Ekalla kerralla loppuvaiheessa pistelyä tuli vähän sellainen vastenmielisyys siihen, mutta selvisin piikittelyn loppuun.
Edelliskerralla alkukesästä en edes muista koko pistelystä muuta kuin että Orgalutran-piikki oli paksu. Ei sekään sen enempää sattunut, mutta tuntui kummalliselta kun sitä piti täysillä painaa, että meni nahkasta läpi. (Noh, ehkä se täysillä painaminen on pientä liioittelua, mut verrattuna esim Puregon-kynän piikkiin tuo Orgalutran oli varmaan tuplat...)
Nyt on tuo piikittely mennyt aikalailla vasemmalla kädellä. Lääkkeiden sekoitus onnistuu ja kädet on harjaantuneet siihen. Ei tarvitse enää vapisevin käsin yrittään sekotella lääkettä.
Aluksi ajattelin, että mies saa olla mukana piikityksissä, jos en itse saakaan pistettyä. Kokemus on kuitenkin osoittanut minulle, että selviän kyllä varmasti itsekin piikityksistä. Eikä se satu. Paitsi vähän tuo Menopur kirvelee.
Mutta sinne 7. päivään on ehditty. Vielä ei ole piikkiä pistetty, mutta reilun tunnin päästä on sen aika.
Vihdoinkin savuton!
En muista (enkä jaksa juuri nyt lähteä tarkastamaankaan), että olenko hehkuttanut tupakoimattomuuttani?
Olen niin onnellinen lopetettuani tupakanpolton pian kuukausi sitten. Mikäli lukijoistani löytyy tupakoitsijoita, niin suosittelen lämpimästi lukemaan saman kirjan, joka auttoi minua lopettamaan:)
Olette ehkä jo kuulleetkin siitä:
Allen Carr : Vihdoinkin savuton!
Sen lisäksi, että itse olen lopettanut tupakoinnin kaikkien näiden vuosien jälkeen, myös mies lopetti. Hän on tupakoinut myös vuosia.
Kumpikin meistä lopetti ilman mitään nikotiinikorvaushoitoja tai muita "apuja". Mutta sillä ei ole väliä kuinka lopettaa, kun vain lopettaa :)
Aivan ihana juttu olla savuton !
Mistäköhän vielä kirjoittaisin ihan aiheesta toiseen hyppien?
In the beginning...
Ihan ekalla kerralla piikittelyä aloittaessa se jännitti kamalasti. Pystyn usein järkeilemään asiat tuntumaan vähemmältä ja niin tässäkin jutussa järkeily auttoi. Ekalla kerralla loppuvaiheessa pistelyä tuli vähän sellainen vastenmielisyys siihen, mutta selvisin piikittelyn loppuun.
Edelliskerralla alkukesästä en edes muista koko pistelystä muuta kuin että Orgalutran-piikki oli paksu. Ei sekään sen enempää sattunut, mutta tuntui kummalliselta kun sitä piti täysillä painaa, että meni nahkasta läpi. (Noh, ehkä se täysillä painaminen on pientä liioittelua, mut verrattuna esim Puregon-kynän piikkiin tuo Orgalutran oli varmaan tuplat...)
Nyt on tuo piikittely mennyt aikalailla vasemmalla kädellä. Lääkkeiden sekoitus onnistuu ja kädet on harjaantuneet siihen. Ei tarvitse enää vapisevin käsin yrittään sekotella lääkettä.
Aluksi ajattelin, että mies saa olla mukana piikityksissä, jos en itse saakaan pistettyä. Kokemus on kuitenkin osoittanut minulle, että selviän kyllä varmasti itsekin piikityksistä. Eikä se satu. Paitsi vähän tuo Menopur kirvelee.
Mutta sinne 7. päivään on ehditty. Vielä ei ole piikkiä pistetty, mutta reilun tunnin päästä on sen aika.
Vihdoinkin savuton!
En muista (enkä jaksa juuri nyt lähteä tarkastamaankaan), että olenko hehkuttanut tupakoimattomuuttani?
Olen niin onnellinen lopetettuani tupakanpolton pian kuukausi sitten. Mikäli lukijoistani löytyy tupakoitsijoita, niin suosittelen lämpimästi lukemaan saman kirjan, joka auttoi minua lopettamaan:)
Olette ehkä jo kuulleetkin siitä:
Allen Carr : Vihdoinkin savuton!
Sen lisäksi, että itse olen lopettanut tupakoinnin kaikkien näiden vuosien jälkeen, myös mies lopetti. Hän on tupakoinut myös vuosia.
Kumpikin meistä lopetti ilman mitään nikotiinikorvaushoitoja tai muita "apuja". Mutta sillä ei ole väliä kuinka lopettaa, kun vain lopettaa :)
Aivan ihana juttu olla savuton !
Mistäköhän vielä kirjoittaisin ihan aiheesta toiseen hyppien?
Lämmintä ja rentouttavaa Itsenäisyyspäivää teille hyvät ihmiset !
maanantai 5. joulukuuta 2011
Hoito etenee
Viimeviikolla kävimme ensimmäisessä ultrassa tämän hoidon tiimoilta. Tänään oli ohjelmassa toinen ultra. Piikityksiä on takana 5 päivää.
Tilanne ultrassa näytti ihan hyvältä. Minulla muodostuu hyvin herkästi paljon munasoluja ja se tuottaa sitten haasteita lääkityksen kanssa.
Munasarjat
Vasemmalla eli "huonommalla" puolella tilanne oli hyvin PCO:mainen eikä kunnollisia rakkuloita ollut kovasti vielä kasvanut. Isompia 6mm rakkuloita oli vasemmalla 3 kpl ja pienempiä n. 4mm rakkuloita yli 10. Vasemmalta lääkäri toivoo, että vain ne 3 isompaa lähtisivät hoitoon mukaan ja pienemmät jäisivät kyydistä.
Paremmalla puolella, eli oikealla tilanne oli parempi. Siellä ei ollut ollenkaan niin PCO:mainen se tilanne vaan munasarja vaikutti paljon normaalimmalta. Sieltä löytyi isompia 10mm rakkuloita 4 kpl ja vähän pienempiä 8mm rakkuloita myös 4 kpl. Ihanne tilanne lääkärin mukaan olisi, jos tuolta vasemmalta tulisi nuo kolme ja tästä oikealta sitten kahdeksan saataisiin kerättyä.
Odottelua
Perjantaina on seuraava ultra. Siihen asti odotellaan taas. Saa nähdä mikä on tilanne sitten perjantaina. Toivottavasti tilanne on kehittynyt hyväksi ja maanantaina päästään sitten punktioon. Viikonloppuna saisi pistää pregnylin.
Kaksi alkiota
Lääkäri kyseli viimeviikolla, että mitä mieltä olisimme ajatuksesta, että siirrettäisiin kaksi alkiota kerralla. Kaksosraskauden riskin on 15% ja jos molemmat tarttuisivat matkaan, niin sitten taas raskauden riskit olisivat suuremmat.
Viimeviikolla lääkäri sanoi, että saisimme asiaa miettiä. Itse olen valmis kahden alkion siirtoon, sillä en jotenkin osaa pelätä sitä, että molemmat tarraisivat matkaan. Kaksosraskautta en juurikaan toivo.
Tietysti tähän edellytyksenä on myös se, että punktiosta saadaan soluja ja ne hedelmöittyvät. Se ei ole lainkaan sanottua aiempien kokemusten perusteella, että hedelmöittyminen tapahtuisi.
Tällä kertaa kuitenkin minulla on uskoa. Toivottavasit se usko riittää viemään hoidon kunnialla läpi.
Tilanne ultrassa näytti ihan hyvältä. Minulla muodostuu hyvin herkästi paljon munasoluja ja se tuottaa sitten haasteita lääkityksen kanssa.
Munasarjat
Vasemmalla eli "huonommalla" puolella tilanne oli hyvin PCO:mainen eikä kunnollisia rakkuloita ollut kovasti vielä kasvanut. Isompia 6mm rakkuloita oli vasemmalla 3 kpl ja pienempiä n. 4mm rakkuloita yli 10. Vasemmalta lääkäri toivoo, että vain ne 3 isompaa lähtisivät hoitoon mukaan ja pienemmät jäisivät kyydistä.
Paremmalla puolella, eli oikealla tilanne oli parempi. Siellä ei ollut ollenkaan niin PCO:mainen se tilanne vaan munasarja vaikutti paljon normaalimmalta. Sieltä löytyi isompia 10mm rakkuloita 4 kpl ja vähän pienempiä 8mm rakkuloita myös 4 kpl. Ihanne tilanne lääkärin mukaan olisi, jos tuolta vasemmalta tulisi nuo kolme ja tästä oikealta sitten kahdeksan saataisiin kerättyä.
Odottelua
Perjantaina on seuraava ultra. Siihen asti odotellaan taas. Saa nähdä mikä on tilanne sitten perjantaina. Toivottavasti tilanne on kehittynyt hyväksi ja maanantaina päästään sitten punktioon. Viikonloppuna saisi pistää pregnylin.
Kaksi alkiota
Lääkäri kyseli viimeviikolla, että mitä mieltä olisimme ajatuksesta, että siirrettäisiin kaksi alkiota kerralla. Kaksosraskauden riskin on 15% ja jos molemmat tarttuisivat matkaan, niin sitten taas raskauden riskit olisivat suuremmat.
Viimeviikolla lääkäri sanoi, että saisimme asiaa miettiä. Itse olen valmis kahden alkion siirtoon, sillä en jotenkin osaa pelätä sitä, että molemmat tarraisivat matkaan. Kaksosraskautta en juurikaan toivo.
Tietysti tähän edellytyksenä on myös se, että punktiosta saadaan soluja ja ne hedelmöittyvät. Se ei ole lainkaan sanottua aiempien kokemusten perusteella, että hedelmöittyminen tapahtuisi.
Tällä kertaa kuitenkin minulla on uskoa. Toivottavasit se usko riittää viemään hoidon kunnialla läpi.
perjantai 2. joulukuuta 2011
Viime ajat
Viime aikoina olen pysytellyt tietoisesti poissa blogimaailmasta, joka alkoi vastoin uskomuksiani ahdistamaan. Blogin kirjoittaminen on ollut minulle suunnattoman suuri apu matkan aikana, mutta valitettavasti jossain vaiheessa se tuntui muuttuneen vain taakaksi.
Olen elänyt nyt useita kuukausia kovan henkisen rasituksen alaisena. Rasitus on tullut työn mukana, kotona tapahtuvien muutosten myötä, lapsettomuushoitojen muodossa ja ehkä myös jonkinlaisen ikäkriisin matkassa.
Viimeisten kuukausien, oikeastaan koko tämän vuoden aikana olen paljon kyseenalaistanut kaikkia asioita elämässäni. Olen ollut aivan täynnä kaikkea, etenkin lapsettomuutta.
Tällä hetkellä koko lapsettomuus on aivan taka-alalla elämässäni.
Juuri nyt elämääni varjostaa jonkinlainen työuupumus, väsymys, voimien loppuminen ja näistä seurannut ahdistus. Ahdistus on vienyt minut takaisin vanhoihin tapoihini- ahmimaan suruun ja ahdistukseen. Syöminen on karannut käsistä ja samalla paino on lähtenyt hurjaan nousuun.
Tänään on ensimmäinen päivä, kun minusta tuntuu pitkään aikaan, että pystyisin jotenkin saamaan elämäni takaisin hallintaan.
Tänään on ensimmäinen päivä, kun olen itse ahdistuksen yläpuolella hillitsemässä. Tänään on ensimmäinen päivä pitkään aikaan, että kykenin edes avaamaan blogini ja lukemaan kirjoitettuja juttuja tai harkitsemaan blogiin kirjoittamista.
Viimeviikolla kävin juttelemassa tilanteesta terveydenhoitajan kanssa, joka oli hyvin huolissaan minun jaksamisesta. Olin hänen kanssaan yhteydessä myös joku kuukausi aiemmin ja jo silloin hän oli sitä mieltä, että tilanteeseeni pitäisi saada jokin ratkaisu.
Tilanne on paranemaan päin ja suurin paniikki on tällä hetkellä ohitse - oikeasti.
Jostain syystä kuitenkaan elimistöni ei suostu sitä ymmärtämään, siis sitä, että se paniikki on jo ohi. Jostain syystä olen kuin hälytystilassa kokoajan.
Ahdistuksesta seurannut ahmiminen, joka on johtanut painon nousuun on aiheuttanut lisää ahdistusta ja sitä kautta lisää ahmimista.
Pääasiassa työstä tullut ahdistus, kiire ja riittämättömyyden tunteet ovat saaneet mieleni kovasti vääristymään. Nyt kun työpaikalla eletään suvantovaihetta, nyt minun pitäisi pystyä ottamaan kuukausia roikkuneita töitä kiinni ja saamaan asiat ajantasalle. Sen sijaan minä olen menettänyt toimintakykyni enkä meinaa saada pienintäkään asiaa hoidettua.
Kaupassa käynti on aiheuttanut jo niin suuren dilemman, kun en vain ole pystynyt ajattelemaan, mitä sieltä pitäisi ostaa.
En ole koskaan kokenut mitään tälläistä. En ole koskaan voinut edes arvata, kuinka kovasti aivot voivat ylikuormittua, enkä olisi ikinä uskonut, että pienimmänkin asian hoitaminen voisi vaatia niin paljon voimavaroja.
Hoidot
Hoidot ovat siis tällä hetkellä käynnissä ja jos kaikki menee hyvin, niin laskelmieni mukaan 24.12 olisi kulunut 10 alkionsiirrosta (jos siirtoon päästään).
Jouluaattona voisi jo testata, mutta se luultavasti ei ole miltään kannalta järkevää tehdä silloin. Ei ainakaan tuon henkisen puolen kannalta. Jouluna pitäisi täysin unohtaa koko lapsettomuusasia.
Ensimmäistä kertaa koko lapsettomuushistoriassa minulla on jostain kumman syystä sellainen tunne, että tämä hoito voisi onnistua. Se on ihan käsittämätöntä, että mieleni on jotenkin muuttunut. Tähän asti olen ollut hyvin pessimistinen tämän asian kanssa ja nyt jotenkin minut on vallannut sellainen rauha ja tunne siitä, että asiat järjestyvät.
Toisaalta, asiat voivat järjestyä niin monella tapaa. Kuitenkin ajatus on hyvin positiivinen.
Polikäynnillä lääkäri totesi tilanteen olevan hyvä ja antoi luvan aloittaa piikitykset. Olen nyt piikittänyt muutaman päivän. Ensiviikolla on seuraava aika ja lääkkeen määrä tarkistetaan. Saa nähdä mikä tilanne on sitten.
Mielialat ovat siis vaihdelleet suuntaan ja toiseen. Tällä hetkellä elämä näyttää valoisalta, vaikka edelliset kaksi viikkoa se on näyttänyt synkimmältä pitkään aikaan.
Ehkä osasyyllinen on hormonilääkitys, joka on ainakin kroppani saanut sekoamaan.
Tästä lähdetään eteenpäin ja ehkäpä tätä matkaa pääsee seuraamaan myös täällä blogissa.
Olen elänyt nyt useita kuukausia kovan henkisen rasituksen alaisena. Rasitus on tullut työn mukana, kotona tapahtuvien muutosten myötä, lapsettomuushoitojen muodossa ja ehkä myös jonkinlaisen ikäkriisin matkassa.
Viimeisten kuukausien, oikeastaan koko tämän vuoden aikana olen paljon kyseenalaistanut kaikkia asioita elämässäni. Olen ollut aivan täynnä kaikkea, etenkin lapsettomuutta.
Tällä hetkellä koko lapsettomuus on aivan taka-alalla elämässäni.
Juuri nyt elämääni varjostaa jonkinlainen työuupumus, väsymys, voimien loppuminen ja näistä seurannut ahdistus. Ahdistus on vienyt minut takaisin vanhoihin tapoihini- ahmimaan suruun ja ahdistukseen. Syöminen on karannut käsistä ja samalla paino on lähtenyt hurjaan nousuun.
Tänään on ensimmäinen päivä, kun minusta tuntuu pitkään aikaan, että pystyisin jotenkin saamaan elämäni takaisin hallintaan.
Tänään on ensimmäinen päivä, kun olen itse ahdistuksen yläpuolella hillitsemässä. Tänään on ensimmäinen päivä pitkään aikaan, että kykenin edes avaamaan blogini ja lukemaan kirjoitettuja juttuja tai harkitsemaan blogiin kirjoittamista.
Viimeviikolla kävin juttelemassa tilanteesta terveydenhoitajan kanssa, joka oli hyvin huolissaan minun jaksamisesta. Olin hänen kanssaan yhteydessä myös joku kuukausi aiemmin ja jo silloin hän oli sitä mieltä, että tilanteeseeni pitäisi saada jokin ratkaisu.
Tilanne on paranemaan päin ja suurin paniikki on tällä hetkellä ohitse - oikeasti.
Jostain syystä kuitenkaan elimistöni ei suostu sitä ymmärtämään, siis sitä, että se paniikki on jo ohi. Jostain syystä olen kuin hälytystilassa kokoajan.
Ahdistuksesta seurannut ahmiminen, joka on johtanut painon nousuun on aiheuttanut lisää ahdistusta ja sitä kautta lisää ahmimista.
Pääasiassa työstä tullut ahdistus, kiire ja riittämättömyyden tunteet ovat saaneet mieleni kovasti vääristymään. Nyt kun työpaikalla eletään suvantovaihetta, nyt minun pitäisi pystyä ottamaan kuukausia roikkuneita töitä kiinni ja saamaan asiat ajantasalle. Sen sijaan minä olen menettänyt toimintakykyni enkä meinaa saada pienintäkään asiaa hoidettua.
Kaupassa käynti on aiheuttanut jo niin suuren dilemman, kun en vain ole pystynyt ajattelemaan, mitä sieltä pitäisi ostaa.
En ole koskaan kokenut mitään tälläistä. En ole koskaan voinut edes arvata, kuinka kovasti aivot voivat ylikuormittua, enkä olisi ikinä uskonut, että pienimmänkin asian hoitaminen voisi vaatia niin paljon voimavaroja.
Hoidot
Hoidot ovat siis tällä hetkellä käynnissä ja jos kaikki menee hyvin, niin laskelmieni mukaan 24.12 olisi kulunut 10 alkionsiirrosta (jos siirtoon päästään).
Jouluaattona voisi jo testata, mutta se luultavasti ei ole miltään kannalta järkevää tehdä silloin. Ei ainakaan tuon henkisen puolen kannalta. Jouluna pitäisi täysin unohtaa koko lapsettomuusasia.
Ensimmäistä kertaa koko lapsettomuushistoriassa minulla on jostain kumman syystä sellainen tunne, että tämä hoito voisi onnistua. Se on ihan käsittämätöntä, että mieleni on jotenkin muuttunut. Tähän asti olen ollut hyvin pessimistinen tämän asian kanssa ja nyt jotenkin minut on vallannut sellainen rauha ja tunne siitä, että asiat järjestyvät.
Toisaalta, asiat voivat järjestyä niin monella tapaa. Kuitenkin ajatus on hyvin positiivinen.
Polikäynnillä lääkäri totesi tilanteen olevan hyvä ja antoi luvan aloittaa piikitykset. Olen nyt piikittänyt muutaman päivän. Ensiviikolla on seuraava aika ja lääkkeen määrä tarkistetaan. Saa nähdä mikä tilanne on sitten.
Mielialat ovat siis vaihdelleet suuntaan ja toiseen. Tällä hetkellä elämä näyttää valoisalta, vaikka edelliset kaksi viikkoa se on näyttänyt synkimmältä pitkään aikaan.
Ehkä osasyyllinen on hormonilääkitys, joka on ainakin kroppani saanut sekoamaan.
Tästä lähdetään eteenpäin ja ehkäpä tätä matkaa pääsee seuraamaan myös täällä blogissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)