Ohi on.

Ovulaatio on ohi.
On myönnettävä, että täysillä yritettiin.
Tälläistä ei ole tapahtunut pitkään aikaan.
Vaikka realiteetit ovat hyvin tiedossa, niin suuri pettymys on tulossa parin viikon sisään.Sitä vaan en saa tuota päätä sammutettua ovulaation jälkeisten päivien ajaksi, vaikka kuinka yrittäisi.

Kesällä tapasin erään lapsettomuushoidoilla onnistuneen henkilön. Hänellä ensinnäkin oli selkeä syy siihen, miksi homma ei onnistunut, sillä hänellä munanjohtimet olivat tukossa.
He onnistuivat neljännellä ja viimeisellä yrittämällä.

Hän oli sitä mieltä, että ensimmäiset hoitoyritykset ovat enemmänkin sitä varten, että herätellään tuota omaa kroppaa toimimaan.  Minulla esimerkiksi toisella yrittämällä surautettiin hyperiin nuo munasarjat.
Noh, tästä sitten seurauksena mieleeni on jäänyt se kropan herättely-asia.

Sen sijaan, että minulla olisi kroppa alkanut paremmin toimimaan hoidon jälkeen - se lopetti toimintansa kunnes aloitin lääkkeet (Terolut) jolla kierto alkoi. Homma jatkui clomifenillä, jolla nyt sitten oviskin saatiin tulemaan. Ilman lääkkeitä varmaan odottaisin kierron alkua edelleen.

Kuitenkin, kesäiset sanat siitä, kuinka kroppaa herätellään hoidoilla on saanut minut ajattelemaan - jos sittenkin?
Jos sittenkin jotain on tapahtunut hormoneista, hyperistä ja toimenpiteistä johtuen.
Jos sittenkin jokin, joka on ollut vinksallaan on loksahtanut kohdalleen.

Tämä on ensimmäinen ovulaatio sitten viime kevään ja täytyy sanoa, että odotuksia on noussut.
Ärsyttävää.
Vuoto alkaa ilmeisesti viikolla 42 ja samalla sitten polkaistaan käyntiin uusi hoitokierros. En ole yhtään innostunut nenäsumuttelun aloittamisesta. Se tarkoittaa sitä, että puhelin täytyy pitää piippaamassa vähän väliä muistutuksena sumuttelusta. Lisäksi lääkettä pitää muistaa kantaa jatkuvasti mukana ja suunnitella aikataulunsa niin, että pääsee sumuttelemaan.
Mut tämä on tilanne ja tilanteen mukaan mennään.

Ovulaatio ja konstit

Ovulaatio on juuri käsillä. Jee.
Muuten hieno juttu, mutta tässä taloudessa sillä ei tehdä yhtään mitään. Ovulaatiosta ei ole muuta apua kuin se, että tietää menkkojen tulevan joskus lähitulevaisuudessa.
Luteaalivaihe minulla on alle 2 viikkoa. Noin 10-13 päivää.
Pitkään aikaan ei ole tarvinnut miettiä luteaalivaiheita tai muita, joten en yhtään muista sen pituutta.

Mietin tuossa eräänä päivänä, että voisin tehdä postauksen käytetyistä konsteista.

Mitä minä (ja me) olen tehnyt parantaakseni mahdollisuuksia tulla raskaaksi?

Ihan ensimmäinen juttu, jota yritimme oli harrastaa lempimistä - Paljon.
eli... aloitetaan siitä:

1. Lempi - aina kuin vain huvitti (ja alussa monta kertaa päivässä...:D Nyt väsyttää pelkkä ajatus kun kerta viikossakin tuntuu runsaalta :P )

2. Vitamiinit- muutaman kuukauden jälkeen (kun niitä menkkoja ei tullut) eksyin nettiin ihmettelemään olenko raskaana (ihan kuin joku netissä sen tietäisi). Samalla löysin tiedon, että FOOLIHAPPOA pitää syödä.
Noh, nyt sitä on sitten vedetty monta vuotta ja yliannosta. Samoin kun muitakin vitamiineja. Vaihtelen eri vitamiinien kesken. Välillä syön runsaammin, välillä vähän vähemmän. Mut yleensä ottaen kokoajan menee jotain.

3. Jalat ylös seksin jälkeen ja tyyny takapuolen alle.

4. Greippimehu - toiset sanoo, että huomaavat eron. Minä en huomannut ja lopetin juomisen hammaskiilteen menetyksen pelossa. Greippimehu kyllä on tosi hyvää !

5. Ovulaatiotestaus- ensin tikuilla. Yhteen kiertoon saattoi palaa 20-30 tikkua eikä ovulaatiota löytynyt. Joka tapauksessa olen käyttänyt satoja ovistestejä tässä urani aikana saaden muutamia vahvempia viivoja.
Ovulaation bongaaminen ja täsmälempiminen ei ole tuottanut tulosta vaikka siihen on yhdistetty tyyny ahterin alla, vitamiinit, kuntoilu ja mielikuvaharjoitukset (jotka sitten esittelen kohdassa 6.)

6. Mielikuvaharjoitukset- jostain luin henkilöstä, joka oli seksin jälkeen kuvitellut mielessään kuinka siittiö ja munasolu kohtaavat elimistössä. Hän tuli siitä kierrosta raskaaksi.
Tästä on nyt aikaa noin 4-5 vuotta eikä minun mielikuvaharjoitukset ole tuottaneet tulosta. Mielikuvittelen kuitenkin lähes joka kerta tuon maagisen tapahtuman (siis jos sattuu lempeä olemaan ilmassa- siis makkarissa- oviksen tienoilla)

7. Miehen vitamiinit- ei tietystikään riitä, että yksin tekisin olosuhteet siittiöiden ja munasolujen kohtaamiselle mukavaksi, pitäähän siittiöidenkin tulla suotuisasta ympäristöstä ja hyvillä mielin... Ei missään happamassa liemessä keitettyinä..
Mies siis vitamiinikuurille- joka jatkuu edelleen.

8. Fertility friend - ja muut netin apuohjelmat. Tutustuttuani englanninkieliseen fertility friend-palveluun liityin tietysti täysillä mukaan. Lisäksi sitten liityin toiseenkin Yourdays - palveluun. Fertility Friendin innoittamana aloitin aamulämpömittauksen ja seurasin tilannetta kalenterin avulla. Yourdays- kalenterin käytöstä en niinkään muista, mutta ehkä se oli helpompi eikä vaatinut aamulämpöjä.

Tuossapa noita. Tietty kaikkea on koitettu ristiin. On haettu vinkkejä netistä, on etsitty kokemuksia. On tiirailtu raskaustestejä ja epäilty omia silmiä... mitä ne näkee? - näkeekö mitään?
Noh, koskaan ei ole raskaustestiin tullut viivaa... paitsi kerran.
Meinasin pyörtyä. Testiin tuli selvä viiva. Aivan selvä. Sen näki ilman mitään tiirailuja. Olin aivan sekaisin onnesta. Yritin soittaa ystävälle, joka ei vastannut. Itkin yksin käsittämättä, miten se voi olla mahdollista kolmen vuoden (tai jotain sinnepäin) yrittämisen jälkeen ja juuri inseminaation jälkeen (inssistä aikaa kaksi- kolme päivää).

Sitten mieleeni tuli, että sain jonkin piikin siellä sairaalassa. Lääkkeen nimi oli Pregnyl.
Nopean googlauksen jälkeen tajusin, että pistetty lääke (raskaushormoni) näkyi testissä plussana. Se tunne oli sanoinkuvaamaton, kun käsitin asian tilan.
Menkat sitten alkoivat jonkin ajan päästä.

Jälkeenpäin mietin, että onneksi ystävä ei vastannut. Olisi ollut kamalaa soittaa sitten perään ja kertoa, että plussa tulikin lääkkeestä.
Muistan kuitenkin sen tunteen kun plussa piirtyi testiin - se oli mieletön.